Mikä saa suomalaisnuorukaisen lähtemään sotaan vieraalle maalle? Kansainväliset vapaaehtoisliikkeet ja aatteen tai sotapropagandan houkuttamat vierastaistelijat ovat päivänpolttava aihe. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi. Seikkailijoita, ammattisotilaita ja avustustyöntekijöitä on kauan lähtenyt Pohjan periltä kaukaisille sotatantereille.

Sotahistorian tutkija, FT Jussi Jalonen kertoo 1800- ja 1900-luvun kansainvälisissä konflikteissa palvelleista suomalaisista viiden tositarinan kautta. Carl Mauritz Martinau aloittelee upseerinuraa Venäjän armeijassa Balkanilla 1829. Herman Liikanen sotii yhteispohjoismaisen aatteen edestä Tanskan ja Saksan välisessä sodassa 1864. Etelä-Afrikan siirtolainen Ernst Evert Lindberg tovereineen ryhtyy kaivosmiehestä kommandoksi taistellakseen brittejä vastaan buurisodassa 1899-1902. Kaarlo Kurko kerää elämänsä vaikuttavimmat kokemukset Puolan ja Neuvosto-Venäjän sodassa 1920. Richard Faltin ja Håkan Mörne todistavat Italian käymää totaalista sotaa Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöinä Etiopiassa 1936.

Vapaaehtoisten kertomukset todistavat, kuinka sotapalvelus ulkomailla on toisaalta opettanut kansainvälisyyttä, toisaalta heijastanut kunkin ajan kansallismielisyyttä. Kirja tarjoaa ajatuksia herättävän näkökulman monitahoiseen aiheeseen.