Margaret Mitchellin Tuulen viemää on jättimäisen menestynyt romaani, joka on samalla itsekin jättimäinen. Romaanin ja siitä tehdyn elokuvan vaikutus aikalaisiin oli mittaamaton. Vakavasti otettava kirjallisuudentutkija ei voi kirjoittaa romaanista sitä lukematta.

Vai voiko? Juri Nummelin ottaa esseessään mittaa Mitchellin järkäleestä sitä lukematta ja pureutuu romaanin ja elokuvan konteksteihin. Käsitellyksi tulevat myös esseistin omat lukutottumukset, jotka asettuvat ristivalaistuksen kohteeksi.

Kahden tulen välissä jatkaa Helmivyön kirjallisuusesseiden sarjaa. Sarjan ensimmäinen teos oli Ville Hännisen Täyteen mittaan, jossa kirjoittaja käsittele Raoul Palmgrenia ja tämän laajaa Maksim Gorki -monografiaa.