Ahvenanmaan turvallisuuskysymys on yhä auki

Ahvenanmaa on pari vuosisataa ollut Itämeren rantavaltioiden kiistakapula, huolestuttava uhkatekijä ja tavoiteltu saalis. Voimapoliittinen pelitilanne on kuitenkin jäänyt piiloon puolueettomuudesta ja aseettomuudesta rakennetun diplomaattisen kulissin taakse. Kirja kertoo, millaista peliä siellä on pidetty. Alueen historian tunteminen ja arviointi auttavat ymmärtämään nykyistä tilannetta, ja ehkä tuleviakin.

Itämeren turvallisuuspoliittinen kenttä on 2010-luvulla virittynyt uuteen asentoon. Venäjän eurooppalaisiin naapureihinsa suuntaama paine ja Nato-puolustuksen asettuminen Baltian alueelle säteilevät suurvaltajännitettä Skandinaviaan.

Itämeri ei ole enää toisen supervallan hallitsema sisämeri, kuten kylmässä sodassa. Se on nyt uusien osapuolten voimapoliittista kosketuspintaa. Silloin kun Itämeren perusasento muuttuu, muuttuu myös Suomen ja varsinkin Ahvenanmaan turvallisuustilanne, sillä maantieteelle emme voi mitään.

Ahvenanmaan puolueettomuutta ja aseettomuutta on sen historiassa suojattu kolmella diplomaattisella julistuksella. Mutta aina kun Itämerellä on ollut sotilaallista jännitettä tai sota, Ahvenanmaalla on ollut aseellista toimintaa ja se on joutunut sotatoimien piirin.

Voimapoliittisen pelin osapuolet eri aikoina ovat houkutelleet tai uhkailleet toisiaan Ahvenanmaan menettämisellä tai haltuun saamisella tai aseistamisella tai aseista riisumisella. Itämeren rantavaltioiden ylimmissä esikunnissa on 1900-luvun aikana suunniteltu toistakymmentä massiivista maihinnousuoperaatiota Ahvenanmaalle. Nyt alueen tasapainoa järkyttävät lisääntyvä sotilaallinen toiminta sotaharjoituksineen ja ilmatilaloukkauksineen.

Nykyinen puolueettomuus ei ole itsestäänselvyys, pikemminkin päinvastoin.
Ahvenanmaan turvallisuuspoliittinen historia osoittaa, että siellä, missä aseettomuus ja puolueettomuus esiintyvät samaan aikaan, kumpikaan ei voi toteutua. Puolueettomuus ei voi säilyä, ellei ole sitä puolustavaa voimaa.

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka on toiminut Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana, Otavan kirjallisena johtajana ja Yhtyneiden Kuvalehtien varatoimitusjohtajana sekä kansanedustajana. Nykyisin hän on vapaa kolumnisti ja kommentaattori.