Nuori Lauri Hämäläinen kiinnostui lentokoneista nähtyään sellaisen ensimmäisen kerran. Lentäjät olivat tietysti sankareita, mutta utelias poika halusi myös tietää miten lentokoneet pysyivät ilmassa. Lentokurssinsa priimuksena valmistunut Hämäläinen sai talvisodassa pikakoulutuksen hävittäjälentäjäksi, mutta ei ehtinyt osallistua taisteluihin. Jatkosodan syttyessä hän oli valmis taisteluihin ja saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa sodan ensiviikkoina. Sodan jatkuessa tekniikasta kiinnostunut Hämäläinen komennettiin koelentokeskukseen. Tehtävässä vaadittiin kovia hermoja, sillä koelentäjän keskimääräinen elinikä oli lyhyt. Läheltä piti -tilanteita sattui Hämäläisellekin, mutta onni oli hänelle aina myötäinen. Sodan päätyttyä hän jatkoi suomalaisen lentokoneteollisuuden parissa ja opiskeli diplomi-insinööriksi. Lauri Hämäläisen työura jatkui teollisuuden eri tehtävissä ja hän toimi muun muassa Helsingin Sanomien ilmailuavustajana. Lentämistä hän ei kuitenkaan koskaan jättänyt.