Urheilullinen nuori Hans Wind suunnitteli uraa lääkärinä, mutta päästyään Ilmavoimien reserviupseerikurssilla harjoitushävittäjän ohjaimiin, hautasi hän tuon suunnitelman. Hasse Wind ja muut lentokurssilaiset paloivat päästä taistelemaan talvisodan taivaalle, mutta sota päättyi katkeraan rauhaan ennen kurssin päättymistä.

Syksyllä 1941 Kadettikoulun ilmasotalinjalaiset komennettiin rintamalaivueisiin. Hasse Windin toive siirrosta Brewster-hävittäjillä varustettuun Lentolaivue 24:ään toteutui. Totuttauduttuaan koneeseen ja ilmataisteluihin alkoi tulostakin syntyä. Parvenjohtajana ja lentueenpäällikkönä hän kävi rohkeasti vihollisen kimppuun. Nimitys Mannerheim-ristin ritariksi tuli 31. heinäkuuta 1943.

Kesän 1944 torjuntataisteluissa hän saavutti vain kahdessa viikossa 30 ilmavoittoa, joista viisi kesäkuun 28. päivän ilmataisteluissa. Vain hetki viimeisen pudotuksen jälkeen vihollishävittäjä sai osumia Hasse Windin Messerschmittin ohjaamoon. Vaikeasti haavoittuneen 75 ilmavoittoa saavuttaneen ässän ura sotilaslentäjänä oli peruuttamattomasti ohi. Vielä samana päivänä ylipäällikkö myönsi toistamiseen Mannerheim-ristin: ”Kapteeni Wind on jatkuvasti osoittautunut erittäin taistelunhaluiseksi hävittäjälentäjäksi.”

Hassen elämässä seurasi lentouran jälkeen ylä- ja alamäkiä. Sitten siviilielämä tasaantui ja hän työskenteli eri aloilla aina eläkeikään saakka. Lopulta arvostuksen aurinkokin pääsi paistamaan.