Suur-Saimaan sydämen muodostavat Pihlajavesi ja Puruvesi, jotka ovat veden, luonnon ja kalastuksen puolesta varsin ainutlaatuiset järvikaksoset. Puruveden ja Pihlajaveden puolen Pikku-Puruveden vedet ovat kristallin kirkkaat ja paikoin niin puhtaat, että veneilijä voi sammuttaa vedellä janonsa. Järviluonto on kareliaaninen ja kalastoon kuuluvat lähes kaikki järvikalamme. Tämä teos tarkastelee järvikaksosten luontoa, kalastoa ja kalastuskulttuuria aina jääkaudesta alkaen. Järvien kalastuksella on monipuolinen historia, joka ulottuu esihistorialliselle ajalle. 1500-luvulla Puruvedellä oli enemmän nuottakuntia kuin missään muualla Suomessa. Kalastus on jatkunut voimallisena nykypäivään saakka ja järviseutu on muodostanut Suomen järvikalastuksen keskuksen. Tummia pilviä on kuitenkin kohonnut kalastajan taivaalle.
Nykypäivä on tuonut haasteensa ikivanhalle peruselinkeinolle. Kalastus on vähentynyt ja kauppatiskien järvikalatarjonta on olematonta, minkä vuoksi hinnat ovat nousseet pilviin. Tämä noidankehä kuristaa kalastusta elinkeinona. Koska järvikala on ehkä ympäristöystävällisin ja eettisin ravinto, jonka ravintoarvot ovat ihmisen hyvinvoinnille kiistattomat, on syntynyt ristiriita vähentyneen kalankäytön, kalastuksen ja yhteiskunnan välille. Tämä teos pyrkii vaikuttamaan tämän ristiriidan ymmärtämiseksi.
Kirjan kirjoittajina ovat olleet kalataloustieteen professori emeritus Hannu Lehtonen, joka on vastannut luontopuolesta, ja kulttuuriantropologian professori emeritus Jukka Pennanen, joka on vastannut kulttuuripuolesta. Kirjan graafisen suunnittelun ja toteutuksen on tehnyt kalataiteilija Sakke Yrjölä.