Kun ei ollut mahdollisuutta lähteä kirkkoon, luettiin postilloja.

Suomessa jo vuosisatojen ajan käytetyt hengellisten opettajien saarnoista kootut kokoelmat, postillat, toimivat hartauskirjoina, kun viikoittaiset kirkossakäynnit eivät onnistuneet vaikeiden kulkuyhteyksien takia. Kodeissa yhteisesti luetut sananselitykset korvasivat osaltaan kirkkosaarnat.

”Vanhojen ja koettujen esikuvien innostamana olen laatinut kaksiosaisen opuksen. Ensimmäisessä osassa kerron, millä tavalla kirkkovuosi on muodostunut sellaiseksi, jollainen se nyt on. Toisessa osassa esittelen kunkin pyhäpäivän teeman ja siihen liittyvät kolmen vuosikerran mukaiset evankeliumitekstit. Perinteisen postilla-ajatuksen mukaan olen myös laatinut yhteen pyhäpäivän evankeliumitekstiin pohjautuvan saarnan.”

Jukka Norvannon Post illa, ”näiden (raamatuntekstien) jälkeen”, palvelee vanhan ja uuden tavan mukaan jumalanpalvelusta opettaen ja sen antia kotiin tuoden. Pyhäpäivien sanomasta on iloa, rohkaisua ja ehkä uusia ajatuksia arjen keskellekin vietäväksi.