”Lammista puuttuu ihan perustieto.”
Näin toteaa pienvesien ja biodiversiteetin tutkija Jari Ilmonen. Häntä ja useita muita luonnontieteilijöitä on haastateltu tätä kirjaa varten, mutta kuultu on myös lukuisia ihmistieteiden asiantuntijoita ja lampien äärellä asuvia tai liikkuvia ihmisiä, samoin kuin perehdytty aiheesta käydyn keskustelun pitkään historiaan.
Lampi-Suomi on teoksen olennainen käsite ja ilmiöpiiri. Sillä on maan- ja vesitieteelliset sekä kulttuurihistorialliset ääriviivansa, mutta se on perimmältään mielenmaisema-alue, jolle ovat tunnusomaisia syvämietteisiksi ja haaveelliseksi saattavat tavallisesti hyvin pienet vesialtaat. Järvi-Suomesta poiketen se on tyypillisesti jäänyt vähälle puheelle ja sivuun niin tutkimuksesta kuin turismista.
Lampea on hankalaa ja lopulta toivotonta määritellä. Kaikki yritykset tässä ovat epäonnistuneet, eikä termiä voi kunnolla perustella kuin pragmaattisena ja hallinnollisena luokittelun apuvälineenä. Tieteen silmissä lampi on vain pieni järvi, ja yhdessä nämä niin kutsutut vakavedet muodostavat olennaisesti jakamattoman kokonaisuuden: itse asiassa monilla suurehkoilla niistä onkin ”-lampi”-päätteinen nimi ja useilla hyvinkin pienillä ”-järvi”-päätteinen. Myös suon tai allikon taikka lähteen erottaminen lammesta tapaa sujua vaivalloisesti, mitä niin ikään kuvastaa vanhan nimistön limittyneisyys.
Ja kuitenkin tämä luonnonmuodostuma tuntuu sitkeästi tähdentävän erityisyyttään. Valtaosa saloilla liikkujista tunnistaa kokemuksesta metsälammen, jota yhtä hyvin marjastajat, kalastajat ja muut kulkijat kuin myös sekä kirjailijat ja kuvataiteilijat että tieteilijät tavan takaa ovat lähestyneet ja edelleen kohtelevat erikoistapauksena.
Modernin limnologian perustaja sveitsiläinen François-Alphonse Forel (1841¬--1912) näytti osaltaan suuntaa. Hän nimittäin toteaa laajaan ja syvään Genevejärveen keskittyvässä klassikkoteoksessaan Le Léman (1892¬--1904), että olemuksellisia eroja ei vallitse järveksi (lac), lammeksi (étang) ja suoksi (marais) kutsuttujen ympäristötyyppien välillä ¬– vain eritelläkseen ne samassa tiettyjen valo-, mitta- ja kasvustoehtojen perusteella.
Metsälampi mukautuu sekin järvi--lampi-jatkumoon mutta ei anna sen haitata lammen lampeuden monitahoista tutkailua. Ei nuoruuskaan ole vain ei-vielä-aikuisuutta, kirjassa todetaan ja jatketaan:
”[L]ammessa on aina jotain enemmän kuin järvessä: enemmän lumovoimaa, viehätystä, hykerryttävyyttä, noituutta; enemmän salamielisyyttä ja mystillistä maan ja veden rajaa.”
Siksi nämä kiehtovat vetemme ansaitsevat oman kirjansa. Lampi-Suomi saa tässä upeasti kuvitetussa teoksessa pitkään kaivatun yleisesityksensä ja näkemyksekkään pohdintansa. Ilmosen lisäksi ääneen pääsevät esimerkiksi lingvistit Terhi Ainiala, Kaisa Häkkinen ja Taarna Valtonen, taidehistorioitsija Ville Lukkarinen, hydrobiologi Suvi Mäkelä, limnologi Kari-Matti Vuori, geologi Kaisa-Maria Remes, hydrologi Esko Kuusisto, iktyologi Markku Varjo sekä kaakkurirengastaja Tuula Kyllönen, pienvesikalastaja Heikki Koponen, lampiuimari Niina Sorsa, urheilusukeltaja Vesa Tikkanen ja luontokuvaaja Ilpo Aalto sekä isäntä Olli Leinonen, emäntä Eeva Vitikainen ja monet muut lammista tietävät.
Metsälampi evästää lukijoita tutustumaan usein yllättävänkin hienoihin lähilampiin. Niillä on arvaamatonta kykyä ravita sielua ja ruumista.
Kirjan tekstin laatinut Jukka Mikkonen on Mikkelin Otavassa asuva tutkija ja kirjoittaja. Tällä hetkellä hän tarkastelee ympäristönsuojelun esteettisiä ja filosofisia kysymyksiä Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Mikkonen on kirjoittanut teokset The Cognitive Value of Philosophical Fiction (Bloomsbury 2013), Metsäpolun filosofiaa (niin & näin 2017) ja Philosophy, Literature, and Understanding (Bloomsbury 2021).
Kirjan valokuvittanut Harri Hakala on juvalainen kestävyysasiantuntija. Hän on työskennellyt muun muassa ympäristöalan yliopisto-opetuksessa, kestävän maa- ja elintarviketalouden kehittämisessä ja ilmastokoordinaattorina. Hakala on kirjoittanut kirjan Ympäristön tila ja suojelu Suomessa (Gaudeamus 2003/2008) yhdessä Jari Lyytimäen (Välimäen) kanssa. Nykyisin hän koordinoi Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelmaa alueen ELY-keskusten kanssa.
