Sankamon uusimmassa kirjassa kirkon parin tuhannen vuoden aikahaitaria zoomataan aivan alkuvaiheisiin. Kirjoittaja selvittää Raamatun, kirkkoisien ja jopa arkeologian valossa, millainen on se kirkko, jonka Kristus rakensi kalliolle. Millaista jumalanpalvelusta siellä vietettiin ja kuinka alkuseurakuntia johdettiin? Mitkä ovat kirkon jo syntymässä saadut tunnuspiirteet? Vahva historia avaa toivon näköaloja tulevaisuuteen. Tämän vuoksi kirkon alkuhistoriaan keskittyvä kirja onkin hyvin ajankohtainen.

Kirjan ydinviestinä on, että Kristusta ei voida erottaa hänen kirkostaan, niin kuin ei hyvää paimenta voida erottaa hänen laumastaan eikä sulhasta hänen morsiamestaan. ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Mark. 10:9).

”Kirkosta kirjoittaessani kirjoitan Jumalan perheväestä, jonka poika olen, kirjoitan kansasta, johon kuulun, kirjoitan ruumista, jossa olen jäsenenä, kirjoitan laumasta, jossa olen lampaana. En kirjoita ulkopuolisena tarkkailijana vaan sisäpiiriläisenä, jolle tämä näkyvä ja näkymätön, yksi, pyhä, apostolinen ja yhteinen kirkko, Kristuksen kirkko, on valtavan rakas ja välttämättömän tärkeä.”