”On huhtikuu vuonna 1948. Maija kuoli tämän vuoden tammikuussa 59 vuoden ikäisenä vankeusvuosien rasittaman kehonsa lopulliseen romahtamiseen. Viki on nyt 70-vuotias ja hoitamattoman viherkaihin täysin sokeuttama. Hän asuu poikansa luona Kurussa ja odottaa kuolemaa. Kun aika jätti Maijasta, ei ole enää mitään minkä vuoksi elää. Lapsenlapsia alkaa tietysti pikkuhiljaa syntymään, mutta Viki on liian väsynyt hoitamaan vaarin roolia. Poikien kanssa Viipurissa välirauhan aikana kunnostetun talon menettäminen toiseen kertaan risoo myöskin edelleen valtavasti.
Viimeisien kuukausiensa aikana Viki muistelee mennyttä elämäänsä ja tapahtumia noin sadan vuoden ajalta. Tähän ajanjaksoon sisältyvät tapahtumat, jotka määräävät Suomen ja suomalaisten kohtalot kauas eteenpäin tulevaisuuteen. Nälkävuodet, itsenäisyysjulistus, sisällissota, poliittiset vankeudet, talvisota, jatkosota ja Karjalan menettäminen.”
Juhani Vättö on esikoiskirjassaan kertonut tosiasioihin perustuvan kuvitteellisen tarinan isoisänsä elämästä Viipurin liepeillä. Kirja on yhtä aikaa kiehtova romaani ja tietoteos. Kuvat ja kopiot alkuperäisistä asiakirjoista kytkevät tarinan elettyyn todellisuuteen. Kirjan julkaisemisen aikaan Venäjä käy hyökkäyssotaa tällä kertaa Ukrainassa ja sodan uhka on saanut Suomen hakemaan NATO-jäsenyyttä. Tarina Karjalan menettämisen ajoilta on siten monilta osin yllättävän ajankohtainen.