Juhani "Junnu" Aaltonen jäi vanhempien erottua äidin hoitoon. Kun äiti lähti rintamalle lotaksi, hän jätti pojan isoäidin huostaan. Isänäidin kasvatus oli ajan tavan mukaan ankaraa. Juhani lähetettiin isoäidin luota poikakotiin ja sen jälkeen sotalapsena Ruotsiin. Ruotsin-koti osoittautui kuitenkin aikaisempien kokemusten rinnalla hyväksi vaihtoehdoksi. Tosin kaikki hyvä loppuu aikanaan: Junnu palautettiin muiden sotalasten tavoin Suomeen - jälleen ummikkona.

Musiikkia harrastanut sekatyömies-Juhani pääsi Sibelius Akatemiaan, jossa hän tosin opiskeli vain vähän aikaa. Hän sai myöhemmin stipendin soitto-opintoihin Yhdysvaltoihin, mutta ehti olla sielläkin vain muutaman kuukauden, sillä Riitan ja Juhanin esikoinen syntyi kuolleena, ja murtunut isä palasi kotiin. Sittemmin muusikon ura toi Juhanille mainetta ja kunniaa, mutta silti elämästä puuttui jotakin. Kun Riitta-vaimo tuli uskoon, Juhani janosi samaa.

Uskoontulo muutti hänet perin pohjin. Koko elämänsä arvottomuudentunteesta kärsinyt huippulahjakas muusikko löysi turvan ja levon. Juhani Aaltonen soittaa huilua ja saksofonia ja on aikuisena opetellut soittamaan pianoa ja rumpujakin. Hän palvelee musiikinlahjallaan ja on usein ylistyksenjohtajana eri tapahtumissa ja jumalanpalveluksissa. Juhani kertoo, että miksi?-kysymykset ovat vaihtuneet Jumalan siksi-vastauksiin.