Juha Vakkuri on kaunokirjallisessa tuotannossaan tarttunut suuriin historiallisiin aiheisiin ja esimerkiksi proosarunoteoksessaan Leokongo kuvannut verevästi Belgian Kongon mielettömyydet. Uudet runot luotaavat 1900-luvun murroksia: sotia, vallankumouksia, diktaattorien hirmuvaltaa. Kahteen osaan jakautuvan teoksen ensimmäisen osan runoissa esittäytyy salaperäinen, monia rooleja ottava runoilijakeisari, jonka jättämä perintö saa absurdin ja allegorisen ilmiasunsa toisen osan surrealistisissa proosarunoissa. Niissä ounastellaan uutta aikaa, jolloin vallan ovat ottaneet kääpiöt ja sudet.

Lujasti eettinen runoteos ei ole sanomaltaan yksiselitteinen eikä sävyltään vain tuhoa enteilevä. Aforistiset säkeet taipuvat välillä romanttiseen nostalgiaan, välillä runokieli kulkee harkitusti kohti absurdia. Kokoelmalle on ominaista eräänlainen leikkisä ylevyys, ironialla ja pateettisuudella ilakoiminen, joka tuo runojen puhujan lähelle lukijaa.