Sata vuotta sitten ilves oli sukupuuton partaalla. Rauhoittamisen ansiosta ilves on tehnyt paluun metsiimme.

Vuonna 2015 tapasin "ilveskuiskaaja" Hannun, jolle oli metsäkameroiden välityksellä avautunut ilvesten ihmeellinen maailma ja henkinen matka kohti ihmisen ja eläimen tasavertaista kohtaamista.

Kuudennen sukupuuttoaallon keskellä meillä on toivoa vain, jos ymmärryksemme kaiken yhteenkuuluvuudesta kasvaa toislajisia ystäviämme tarkkailemalla. On tärkeää puhua alistetussa asemassa olevista elollisista, koska mitä paremmin heidät tuntee, sitä vaikeampaa ja vastenmielisempää on tappaminen vain huvin tai varmuuden vuoksi. Ilvekset ovat yksilöitä siinä missä mekin. Lopulta myös ihminen maatuu ja palautuu luonnon rinnalle – ei koskaan sen yläpuolelle.

Nyt on kysyttävä, voisiko luonto vielä pelastaa meidät. Hannun luonto pelasti.