Leena Krohn (s. 1947) tunnetaan poikkeuksellisen omaleimaisesta kirjallisesta tuotannostaan, jossa arkitodellisuus, fantasia ja tieteisfiktiiviset tulevaisuudenkuvaukset limittyvät toisiinsa. Juha Raipolan väitöstutkimus keskittyy tarkastelemaan Krohnin teosta Pereat mundus: Romaani eräänlainen (1998) näkökulmasta, jossa tärkeimpään rooliin nousevat erilaiset filosofiset ja eettiset kysymykset inhimillisen todellisuuden ääriviivoista ja reunaehdoista sekä ihmiselämän merkityksestä osana laajempaa luonnonkokonaisuutta. Teos nähdään tutkimuksessa eräänlaisena Krohnin tuotannon vedenjakajateoksena, joka kuitenkin havainnollistaa myös yleisemmin Krohnin teosten ominaispiirteitä.

Väitöskirjan keskiössä ovat tavat, joilla Pereat mundus suhteellistaa ihmisen kykyjä ja mahdollisuuksia ympäröivän todellisuuden hallintaan ja ymmärtämiseen. Tutkimus osoittaa ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen keinoin, kuinka teos korostaa inhimillisen tiedon ja olemassaolon rajoja ja kyvyttömyyttämme ohjailla tulevaisuutta haluttuun suuntaan. Samalla tutkimus tarkastelee, kuinka Pereat mundus kyseenalaistaa arkiajattelussamme selviltä tuntuvia rajoja inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden väliltä. Esiin nousevat muun muassa ihmisen ja luonnon, ihmisen ja koneiden sekä ihmisen ja eläimen väliset epäselvät ja ratkeamattomat suhteet.

Väitöskirja käy läpi erilaisia kirjallisia keinoja, joiden avulla Krohnin teos painottaa tulevaisuuden epävarmuutta ja ihmistoiminnan kiinteitä sidoksia ympäröivään todellisuuteen. Näihin keinoihin lukeutuu muun muassa teoksen poikkeuksellinen kokonaisrakenne, joka näyttäytyy eräänlaisena romaani- ja novellikerronnan välimuotona. Rakenne mahdollistaa esimerkiksi ihmiskunnan kokonaisuuden tarkastelun eräänlaisena teoksen kollektiivisena päähenkilönä, joka joutuu kohtaamaan eri luvuissa erilaisia uhkia ja epävarmuuksia. Huomio kohdistuu myös teoksen tieteisfiktiivisiin elementteihin, joita hyödynnetään tieteisfiktion lajiperinteestä poikkeavilla tavoilla. Toisin kuin erityisesti populaari tieteisfiktio, jonka juonirakenne osoittaa yleensä selkeästi, millainen tulevaisuus näyttäytyy toivottuna, Pereat mundus jättää tällaisen pohdinnan viime kädessä lukijalle. Tutkimus tuokin esiin, kuinka teos rakentuu keskeisiltä osiltaan erilaisten rakenteellisten ja temaattisten ratkeamattomuuksien, epävarmuuksien ja paradoksien varaan ja tarjoaa lukijalle enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Metodiikaltaan ja teorioiltaan tutkimus edustaa uutta avausta kotimaisen kirjallisuudentutkimuksen kentällä. Tutkimus rakentuu erityisesti posthumanismin ja materiaalisen ekokritiikin tutkimusvälineistöille, joiden laajempi soveltaminen ekokriittiseen kirjallisuudentutkimukseen on kansainvälisestikin vasta aluillaan. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena onkin ollut erityisesti materiaalisen ekokritiikin teoriavälineiden edelleen kehittäminen kirjallisuudentutkimuksen tarpeisiin.