Emerituspiispa Juha Pihkalan muistelmien nimi viittaa eräisiin koko hänen elämäänsä vaikuttaneisiin lapsuuden tapahtumiin ja varsinkin piispakauden poikkeuksellisen raskaisiin vaiheisiin.

Ensimmäinen osa ammentaa Juha Pihkalan perhetaustasta – isän puolelta Gummeruksen ja Pihkalan suvuista ja äidin puolelta Marttisen suvusta Inkerinmaalta – ja etenee läpi lapsuuden ja nuoruuden vuodet Tampereella, opiskeluajan Helsingissä, pappeuden ensi vuodet Riihimäellä ja Lopella. Pihkala toimi Tampereen hiippakunnan pääsihteerinä 1978–1985 ja Kirkon koulutuskeskuksen johtajana 1985–1996, kunnes aloitti Tampereen hiippakunnan piispana 1997.

Teos on myös Pihkalan hengellinen elämäkerta, kuvaus hänen teologisesta kehityksestään. Yksi keskeinen juonne on Raamatun ja siihen nojaavan kirkon opin tulkinta kirkkoa yhdistävänä tai sitten eroja luovana tekijänä.

Mikä on yhteydelle ja välttämätöntä? Miten laajaa on yksimielisyyden oltava, jotta oltaisiin yhtä Kristuksen jakamattoman ruumiin jäseninä? Se on sekä kotoinen että maailmanlaaja haaste.

Juha Pihkala osallistui yli 30 vuoden ajan ekumeeniseen dialogiin Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa ja noin 12 vuotta Kirkkojen maailmanneuvoston Opillisten kysymysten (Faith and Order) osaston työskentelyyn. Työn hitaasta edistymisestä kohti kristittyjen ykseyttä hänellä on paljon kerrottavaa mukana olleen sisänäkökulmasta.