Raportissa arvioidaan EU:n kehitysvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia koko unionille ja Suomelle. Arviointi nojaa erilaisten poliittis-taloudellisten mallien varaan. Ensimmäisen kehitysmallin lähtökohtana ovat jo pitkälti toteutuneet toimet kriisin taltuttamiseksi ja EMUn vahvistamiseksi. Kutsumme tätä vaihtoehtoa "pankkiunioni-EMUksi", koska sen keskeisin kokonaisvaltainen uudistus liittyy pankkiunionin rakentamiseen.
Toisessa kehitysmallissa EMUn syventämisen arvioidaan tapahtuvan tiivistämällä talouden yhteisvastuuta ja vahvistamalla edelleen taloudenpidolle hyväksyttyjen sääntöjen noudattamista kuitenkin ilman laajamittaisia muutoksia unionin poliittisessa ja institutionaalisessa järjestelmässä. Tämä merkitsee esimerkiksi suhdannetasausvälineiden luomista euroalueelle ja näiden edellyttämää yhteistä rahoituskapasiteettia, jolla voi olla mahdollisuus myös velkaantua tai erikseen luotavia yhteislainoja. Kutsumme tätä mallia "fiskaaliunioni-EMUksi", koska tämän kehitysmallin keskeiset yhteisvastuuseen ja toimivaltaan liittyvät muutokset koskevat unionin finanssipolitiikkaa. Malli edellyttää EU:n nykyisen perussopimus- ja toimielinjärjestelmän rajoitettua uudistamista.
Raportin kolmannen kehitysmallin pohjaksi on otettu perustuslaillisen liittovaltion syntyminen euroalueen puitteissa. Tässä vaihtoehdossa euroalueen budjetti kasvaa huomattavasti ja liittovaltiotasolle siirretään uuttaa toimivaltaa erityisesti finanssi- ja muun talouspolitiikan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. Nykymuotoisen EU:n oikeus- ja toimielinkehys uudistetaan kokonaisuudessaan ja perussopimukset korvataan perustuslailla, joka määrittelee liittovaltion suvereeniksi toimijaksi. Kutsumme tätä kehitysmallia "liittovaltio-EMUksi".
Neljänneksi arvioimme erilaisia EMUn hajoamisvaihtoehtoja varsin yleisellä tasolla. Vaihtoehtopoikkeaa kolmesta muusta skenaariosta siinä, että tämä vaihtoehto saattaa liittyä myös edellä kuvattuihin kehitysmalleihin.