Hope Mathews. Robert oli kuullut hänestä. Appelsiinityttö, joka oli ponnahtanut teatterilavalta palatsiin tullakseen hänen majesteettinsa "maalaisneidoksi". Hän oli hienompi kuin Robert oli odottanut. Ei karkea eikä julkea, oikein hurmaava oikeastaan, ja henkeäsalpaavan luonnollinen kaunotar. Pehmeää kermanvaaleaa ihoa, pienet mutruhuulet ja ylellinen runsaus mustia, vyötäröpituisia hiuksia – nainen ei kaivannut keinotekoista kaunistamista, mutta ennen kaikkea Robertin pysäyttivät tämän silmät. Kuninkaan kurtisaani ei todellakaan ollut viaton impi, mutta kenties oikukas keiju.

Kapteeni Robert Nichols oli levoton, sillä sotilas vailla sotaa on päämäärätön olento. Hän yritti asettua maaseutukotiinsa tuntemattoman naisen kanssa. Hänen edessään häälyi hänelle tuntematon taistelu, hänen tuore vaimonsa, keijukaismainen Hope. He molemmat arkailivat oudolla maaperällä, jossa vaarana väijyi rakkaus, mutta taivaalle oli kirjoitettu selvät enteet siitä, että he kuuluivat toisilleen.