Tulin Comalaan koska isäni kuulemma asuu täällä. Kun on lukenut Juan Rulfon Pedro Páramon ensimmäisen lauseen, on jo sisällä. Comalan kylässä, tunnistettavassa meksikolaisessa vuoristomaisemassa, ajassa vallankumouksen jälkeen, ihmisten kurjuudessa paikallisdiktaattorin ikeen alla. Kaikki tämä on realistista, miltei dokumentaarista.

Mitä pidemmälle isäänsä etsivän Juanin matka etenee, sitä isompia repeämiä lauseiden väliin aukeaa. Hiljaisuuskuiluja. Aika, paikka ja henkilöllisyys, kaikki minkä piti olla tunnistettavaa, peittyy hämärään. Juanin matkassa kulkeva lukija ei pääse pois, mutta missä hän on? Ovatko nämä ihmiset eläviä vai kuolleita? Onko tämä kertomusta vai sittenkin runoa?

Vuonna 1918 syntynyt Juan Rulfo kirjoitti 1950-luvulla kaksi kirjaa, novellikokoelman Tasanko liekeissä (1953) ja Pedro Páramo-romaanin (1955), ja vaikeni sitten. Aikamoinen temppu: alle 300 sivun tuotanto nousi klassikon asemaan ja näytti tietä koko mantereen modernille kirjallisuudelle, esimerkiksi sille mitä alettiin kutsua maagiseksi realismiksi.

Rulfon vetävä, vastustamaton tarina tuli eteeni hänen kuolinvuonnaan 1986. Olin lumoutunut Rulfon ilmaisun niukkuudesta, joka jätti valtavasti tilaa hiljaisuudelle ja hämmennykselle. Mitään ei selitetä, kaikki todetaan. Kertoja piirtää terävästi, mutta ääriviivat vain vettyvät ja salaisuus kasvaa. Se on myytin täsmällisyyttä.

Pedro Páramo oli ensimmäinen suomennostyöni ja ilmestyi elokuussa 1991. Seitsemän vuotta myöhemmin suomensin novellikokoelman Tasanko liekeissä. Nyt Rulfon koko pieni suuri kirjallinen tuotanto julkaistaan uudelleen suomeksi yksissä kansissa.
- Tarja Roinila