Hänen kasvonsa olivat yhä kauniit. Tummat silmät katsoivat väkijoukkoa kuin hyvästelläkseen ihmiset, kaltaisensa. Ei hänen katseessaan ollut enää pelkoa, ei hän enää odottanut pelastusta - ainoastaan vapautusta, ja mikä tahansa olisi sitä. Pieni kaihon häivähdys, omenapuiden hämy...