Kunnossapito-kirjan ensimmäinen painos julkaistiin tammikuussa 2004. Toista painosta täydennettiin, kolmatta uudistettiin ja neljättä korjailtiin. Kun neljäs painos alkoi loppua, istuimme alas Matin (Niemelä) ja Henkan (Mikkonen) kanssa. Olimme kaikki samaa mieltä; kirja kaipaa uusintaa. Seitsemän vuotta on sen verran pitkä aika, ja alalla tapahtuneet muutokset ovat niin merkittäviä, että kirja täytyy uusia. Aloimme siis suunnitella viidettä painosta.

Totesimme, että kunnossapidon toiminnanohjausjärjestelmät ovat jo niin laajassa käytössä, että niistä ei tarvitse kirjoittaa omaa lukuaan. Ainetta rikkomaton testaus puolestaan todettiin niin tärkeäksi, että se erotetaan omaksi kirjakseen. Keskityimme kuitenkin kunnossapidon jokapäiväiseen tekemiseen ja jätimme johtamiseen liittyvät asiat pois. Niistä laaditaan uusi kirja lähitulevaisuudessa. Kunnossapidon materiaalilogistiikka jätettiin myös tästä kirjasta pois, sillä tarvikkeiden ja varaosien tuotetiedon, oston ja logistiikan hallinta ovat vaativuudeltaan nykyään laaja kokonaisuus, johon on saatava oma oppikirja. Muutoksen seurauksena kirjoittajien lukumäärä puoliintui.

Merkittäviä muutoksia on tapahtunut kunnossapidon käsitteitä koskevissa standardeissa. Jo ensimmäisessä luvussa ehdotetaan käsitteen kunnossapito korvaamista käsitteellä tuotanto-omaisuuden hoitaminen. Muutoksen toteuttaminen saattaa kuitenkin vaikeuttaa varhaisempien painosten synnyttämää liiketoimintaa, joten se siitä. Uusien käsitteiden lisääminen ja vanhojen muuttaminen uusiksi oli varsin vaativa homma.

Toinen merkittävä muutos on kunnossapidon palvelun alueella. Viime vuosina alihankinta sekä verkottumiseen ja kumppanuuteen perustuvat toimintamallit ovat jo niin yleistyneitä, että niistäkin on kirjoitettava. Palvelu ei ole enää vain kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta, vaan ammattimaista toimintaa, jossa kunnossapitäjä usein joutuu hoitamaan vieraita laitteita kuin omiaan. Jos asiakkaan toiminta ei ole ammatillisesti tehokasta, kunnossapitäjän on pystyttävä ohjaamaan asiakas oikeisiin korjaaviin toimenpiteisiin.

Viidennessä painoksessa ja tässä – siitä hieman täydennetyssä – kuudennessa painoksessa on muutamia standardeja käsitelty hyvinkin tarkasti. Tekijät kuitenkin suosittelevat, että opiskelijat, esimerkiksi opinnäytteitä kirjoittaessaan, tukeutuvat asianomaisiin standardeihin, joissa asiat on esitetty tarkemmin.

Viides ja kuudes painos poikkeavat merkittävästi edellisistä painoksista, joten varhaisempien painoksien voidaan katsoa tulleen elinkaarensa päähän.