Onnen esteenä eivät olekaan onnettomuudet ja vastukset vaan se, ettemme hyväksy niitä. Ja että annamme pientenkin typerien seikkojen häiritä elämäämme, toteaa sveitsiläissyntyinen filosofi Alexandre Jollien (s. 1975). Hän syntyi vaikeasti CP-vammaisena, mutta vastoin ennakko-odotuksia hän valmistui ylioppilaaksi ja suoritti filosofian tutkinnon yliopistossa. Heikkouden ylistyksessä Jollien kritisoi ennakkoluulojamme, käyttäytymistämme ja kylmiä kasvatusmetodejamme. Hän kysyy, missä kulkee raja epänormaalin ja normaalin ihmisen välillä. Se, etten voi tulla täysin itsenäiseksi, on saanut minut näkemään joka päivä ihmisen suuruuden. Kaikessa heikkoudessani voin siis arvostaa lahjaa, jonka toisen läsnäolo antaa, ja minä puolestani yritän antaa hänelle vaatimattoman ja hauraan läsnäoloni.