Man’s got to do what man’s got to do kuten jo Humbrey Bogart aikoinaan kuvasi miehen elämää. Ajatus maistuu fraasilta, mutta samalla siinä on paljon arkipäiväisen totta. Tutkimuksessani miehet elävät elämäänsä ja täyttävät tehtäväänsä työntekijänä työelämässä, isänä ja puolisona perheen keskellä ja miehenä yhteiskunnassa. Mitä ja miksi miehen on tehtävä? Vastauksia löytyy yhtä monta kuin on elämästään kertovaa miestä.

Maaseudun miehet elämäänsä kertomassa kääntää katseen 35­64 vuotiaisiin maaseudulla asuviin miehiin. Yhteiskunnallisten muutosten kannalta kiinnostaviin miehiin, jotka ovat kuitenkin olleet tutkimuksellisesti vähemmän esillä. Tutkimuksessani haastattelen kymmentä miestä, joista kolme asuu Pohjois-Savossa ja seitsemän Etelä-Pohjanmaalla. Haastatteluiden alussa ja osin myös niiden aikana miehet piirtävät elämänviivansa, joita käytämme keskustelussa kerrontaa tukevina apuvälineinä. Haastattelu on tutkimuksessa ymmärretty kertojan ja haastattelijan yhteisenä tiedontuotantona ja tutkimusaineistona ovat miesten elämänkertomukset. Elämänkertomuksia jäsennän aluksi etsimällä vastauksia siihen, mistä ja miten miehet kertovat elämästään. Tämän jälkeen jatkan analyysiä ns. kehyskertomuksen avulla, jossa yhden miehen haastattelussa kertynyt aineisto on taustana muun aineiston tarkastelulle. Tarkoituksenani on paikantaa elämänkertomuksista miesten kuvausta selviytymisen rakenteista. Aineiston hankinta ja analyysi muotoutuvat narratiivis-elämäkerrallisen tutkimusotteen mukaisesti.

Työ, terveys, luonto ja toimeentulo ovat teemoina keskeisiä miesten kuvatessa tekijöitä, joiden avulla he pitävät yllä otettaan elämään. Suhde isään ja luontevan työyhteyden mureneminen isän ja pojan välillä ovat puolestaan keskeisiä teemoja, kun he keskustelevat miehen mallin siirtymisestä sukupolvien välillä ja ylitse. Erityisesti suhde isään on ollut merkittävä oman miehen kuvan muodostumisessa. Miehen paikka ja asema ovat muuttumassa, mihin liittyen mm. puolisoiden välisiä vallan ja vastuun kysymyksiä ratkaistaan tavoittelemalla tasavertaisempaa parisuhdetta ja yhdenvertaisia toimintatapoja käytännön työtehtävien ja arjen tehtävien ratkaisuissa. Miehet haastavat auktoritatiivisuuteen ja kaikkivoipaisuuteen ankkuroituvia mieheyden malleja, sillä ne eivät heidän mielestään enää kykene vastaamaan tämän päivän miehelle asettuviin odotuksiin ja vaatimuksiin. Se miten miehet puhuvat miehestä näyttäisikin olevan perinteisen mieheyden, hegemonisen maskuliinisuuden, murtamista ja mieheyden orastavien piirteiden esiin nostamista. Selviytymisen rakenteena miesten elämänkertomuksissa ovat työn merkityksen ymmärtäminen ja työlle oppiminen ”pärjäämisen” ehtoina ja mahdollisuuksina, ystävät ja läheiset ihmiset tukena vaikeissa elämäntilanteissa sekä perhe-elämä ja erityisesti lapset ­ arkipäivän elämä ­ voimavarana elämän eri vaiheissa.

Vaikka tilastojen miehellä ei näyttäisi edelleenkään menevän niin kovin hyvin, niin arjen miehillä elämä on moninaisempaa. Mieheyden malleihin liittyen elämänkertomuksissa on hegemonisessa asemassa olevia, jäänteenomaisia ja orastavia aineksia. Kuva miehestä on moninainen ja moniulotteinen. Orastavista mieheyden piirteistä nostan tutkimuksen lopussa haasteena ja jatkotutkimuksen aihepiireinä esille mieheyden perinteisten hyveiden modernisaation mahdollisuuden ja tarpeen, vastuurationaalisuuden osana miehen arkipäivää ja kurjuusdiskurssin murtamisen miehestä käytävässä keskustelussa. Tutkimus tuo säröjä hegemonisen maskuliinisuuden mieskuvaan, mikä selkeimmin näkyy siinä, että haastatellut miehet hakevat ja rakentavat mieheyttään omaehtoisena mutta tasavertaisempana suhteessa naiseen, refleksiivisenä suhteessa vallitseviin mieheyden malleihin ja kriittisenä suhteessa aikaan, jota eletään. Sekin on miehen elämää.