Maapallon yläosan terminen malli; tarkkuus ja sen parantaminen satunnaismallien avulla
Maapallon yläosan lämpötila- ja lämpövuomallien tarkkuus on aikaisemmin tunnettu huonosti. Tässä työssä mallien epätarkkuuden laskemiseksi on tuotettu ja ratkaistu tietokoneella tuhansia erilaisia satunnaismalleja, jotka on rakennettu luonnossa havaittua kivien ominaisuuksien vaihtelevuutta matkimalla. Inversioksi kehitetyssä mallinnuksessa parhaiden satunnaismallien tunnistamisessa on hyödynnetty maastomittauksin hankittua lämpövuoaineistoa, sekä laboratoriomittauksin hankittua xenoliittien kiteytymisolosuhteista kertovaa aineistoa. Fennoskandian kilven halkileikkausmallien epätarkkuudeksi on maankuoren alapinnalla saatu lämpötilan osalta ±40°C, ja lämpövuon osalta ± 1mWm-2. Toteutettu inversio antaa moniselitteisen ratkaisun, jonka täsmentäminen edellyttää vielä käyttämättömien lämpöön liittyvien tietojen hyödyntämistä