Ruumiillisuus on ajankohtaistunut monella tapaa. Bio- ja informaatioteknologia haastavat ruumiiden ”luonnollisuuden”. Media ja viihdeteollisuus leikittelevät – joskus hengenvaa-rallisesti – ulkonäöllä, sukupuolisuudella ja seksuaalisuudella. Globalisoitumisen kääntö-puolia ovat läheisiin suhteisiin ja hoivaan kohdistuvat uudet vaatimukset. Nykyinen työ-elämä muotoilee uudenlaisia työruumiita. Feministisessä tutkimuksessa ruumiillisuus on aina ollut tärkeä tutkimuksen kohde ja risti-riitaisenkin teoreettisen keskustelun teema. Tässä kirjassa ruumiillisuutta tarkastellaan nä-kökulmana, tietoisena taktisena tutkimusvalintana. Siinä kysytään, mitä tarkoittaa, jos ruumiillistunut kokemus, eletty ruumis, liha tai iho otetaan näkökulmaksi. Mitä teoreettisia ja empiirisiä seurauksia sillä on? Mitä ovat ruumiillisuuden teoretisoinnin ja sen sovellutusten menestykset ja harhapolut? Mitkä näyttäisivät olevan järkevimmät kehityssuunnat? Millaisia mahdollisuuksia ruumiilli-suuden näkökulmat tarjoavat konkreettisille, paikallistuneille tutkimuksille? Katoaako ma-teriaalinen ruumis, kun ihmisten nautinnoista ja kärsimyksistä, rytmeistä ja asennoista, seksuaalisuudesta ja kyvykkyydestä tehdään akateemisia kertomuksia? Pitääkö ihmisten ruumiillisuudesta ylipäätän tehdä tutkimusta? Eli: Miten ruumiin käsite pannaan töihin feministisessä tutkimuksessa?