Tutkimuksen kohteena ovat yksityismetsätalous ja rantojen rakentaminen. Metsänomistajia ja kesämökkiläisiä tarkastellaan luonnonvarapolitiikan olennaisina toimijoina, luonnonhoitajina. He ovat ohjauksen kohteena, kun politiikan linjauksia viedään täytäntöön asiantuntijoiden, luokitusten ja standardien välityksellä. Näin muodostuu luonnonvarapolitiikan perusjännite, sillä hallinnan maailma on perustaltaan varsin toisenlainen kuin luonnonhoitajien monivivahteinen elämismaailma. Luonnonvarapolitiikkaa käsitellään työssä monitieteisesti, erityisesti kulttuurisesta ja dynaamisesta näkökulmasta. Kohdennus metsätalouteen ja rantojen rakentamiseen tarjoaa vertailuasetelman, ja samalla päästään luonnonvarojen käytön suomalaiseen ytimeen. Yksityismaiden metsäkiinteistöjä ja mökkitontteja on kumpiakin lähes puoli miljoonaa. Yksityismetsistä saatava raakapuu on tärkeä metsäteollisuudelle, ja mökkitonteista on tullut maaseudun ja kuntien kehittämisen uusi painopiste. Tärkeimpiin ohjausvälineisiin kuuluvat metsäsuunnittelu ja rantojen yleiskaavoitus. Tutkimuksessa avataan luonnonvaratutkimukseen uusi lähestymistapa tarkastelemalla edellä mainittua politiikan perusjännitettä “hallinnan artefaktien“ kautta. Sellaisia ovat metsikkökuvio (yhtenäisen puuston muodostama metsänkäsittelyn kokonaisuus) ja mökkitontti. Ne ovat luonnonhoitajien noudattamien hoitokäytäntöjen ja luonnon kasvun yhteistuloksia - siis luonnon ja kulttuurin risteymiä kuten muutkin artefaktit - ja samalla toimivat hallintayksikköinä metsäsuunnittelussa ja rantojen kaavoituksessa. Käytetty lähestymistapa kaventaa perinteistä kuilua ihmistoiminnan ja luonnon välillä. Tämä perustuu osaksi siihen, että monet tutkimuksessa osoitetut ilmiöt ovat epälineaarisia ja toistuvat peruspiirteiltään samankaltaisina sekä luonnossa että sosiaalisessa ympäristössä. Työ perustuu Pirkanmaalla toteutettuihin tapaustutkimuksiin. Niissä on haastateltu metsänomistajia ja kesämökkiläisiä sekä havainnoitu heidän luonnonhoidon käytäntöjään ja työnsä tuloksia. Niinikään on haastateltu metsänomistajien ohjauksesta vastaavia metsäammattilaisia sekä seurattu kestävän metsäpolitiikan muotoilua maakunnan yhteistyötahojen kesken. Lisäksi on analysoitu metsätalouden ja metsänhoidon samoin kuin kesämökkikulttuurin historiallisia kehitysvaiheita. Kesämökkiasutuksen ekologisia vaikutuksia on tutkittu Roineella. Tulokset osoittavat, että ekologinen ja sosiaalinen monimuotoisuus toteutuvat yhtäaikaisesti, ekososiaalisina prosesseina, ja tuottavat paljon suuremman paikallisvaihtelun kuin ohjauksen näkökulmasta on nykyisellään mahdollista tunnistaa. Näin menetetään merkittäviä mahdollisuuksia pyrittäessä luonnonvarojen kestävään käyttöön. Jatkotutkimukselle onkin osoitettavissa selviä kohdennusalueita.