Ihminen voi kestää paljon. Ei kuitenkaan epätoivoa, jonka Kierkegaard nimesi kuolemansairaudeksi, joka merkitsee käytännössä elämän loppua. Toisaalta suojaksi epätoivolta voi muodostua sairaus. Samalla kun se merkitsee terveyden menettämistä, se toisaalta pelastaa elämän. Jokela tarkastelee työssään ihmisen elämää kamppailuna epätoivoa vastaan sekä sen epäonnistumista. Toisaalta vielä vaikeasti sairaassakin elää toivonkipinä, joka voi tulla esiin vaikka tämän harhojen muodossa.