Tässä väitöskirjatyössä tutkitaan uuden mobiiliteknologian käyttöä sotilaslääketieteen ja suuronnettomuustilanteiden koulutuksessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että uudesta informaatioteknologiasta on paljon hyötyä sekä pedagogisesti että teknisesti sotilaslääketieteellisessä koulutuksessa ja suuronnettomuustilanteiden lääkinnällisessä valmiudessa.
Tutkimukseen valittiin seuraavat uudet informaatioteknologiat: lyhyet videoleikkeet (multimedia), mobiilit lääketieteen tietokannat ja RFID-teknologia (Radio frequency identification, radiotaajuinen etätunnistus). Sotilaslääketiede on osa kansallista terveydenhuollon järjestelmää, jossa tällaista tekniikkaa varten on eritystarpeita, kun kehitetään ensiavun ja ensihoidon opetusta kliinisesti vaativissa tilanteissa.
Lääkintäaliupseerikurssin oppilaat (N=60) satunnaistettiin käyttämään joko kurkunpääputkea (LT), n=30 tai kurkunpäämaskia (ILMA), n=30. Kurkunpääputken (LT) sai onnistuneesti 10 kertaa peräkkäin paikoilleen 100 % ja kurkunpäämaskin (ILMA) 93,1 % oppilaista. Keskimäärin ensimmäinen onnistunut suoritus kesti hieman yli 20 sekuntia kummallakin menetelmällä, ja 10 suorituksen keskiarvo oli hieman yli 10 sekuntia. Kokemattomat ja kouluttamattomat lääkintäaliupseerikurssin oppilaat voivat oppia lyhyen videoleikkeen avulla varmistamaan hengitystiet kurkunpääputkella (LT) tai kurkunpäänaamarilla (ILMA) simuloidussa tilanteessa. VAS-asteikolla mitattu itsearviointi varmisti, että suoritus koettiin helpoksi.
Mobiilia lääketieteen tietojärjestelmää ja sen käyttöä verrattiin lääketieteen opiskelijoiden ja varusmiespalvelustaan suorittavien lääkäreiden kesken. Tämä tutkimus on auttanut ymmärtämään sitä, miten nämä kaksi ryhmää käyttävät mobiilia lääketieteellistä tietojärjestelmää. Samalla se tarjoaa oivalluksia joihinkin pedagogisiin eroihin näiden kahden ryhmän välillä. Ryhmien väliset erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä.
Tutkimuksissa RFID-järjestelmä osoittautui toimivaksi. Verrattaessa järjestelmää tällä hetkellä käytettävään järjestelmään se paransi ratkaisevasti lääkinnällisen pelastustoiminnan valmiutta. Järjestelmä voidaan mukauttaa ilman vaikeuksia siviilialan suuronnettomuus- ja katastrofitilanteiden hallintaan. Testattu järjestelmä toteutettiin kaupallisesti saatavilla olevalla teknologialla (RFID ja matkapuhelinteknologia). Järjestelmän suoria hyötyjä ja sen toistettavuutta verrattiin suuronnettomuudessa käytettäviin paperisiin potilasluokittelukortteihin kahdessa erillisessä simuloidussa suuronnettomuustilanteessa Suomessa ja Ruotsissa. Molemmissa oli mukana monia viranomaistahoja. RFID-pohjainen järjestelmä, jossa potilaat luokiteltiin kiireellisyysluokkiin (triage) käyttämällä matkapuhelinjärjestelmää, lähetti välittömästi ja automaattisesti tilannetiedon harjoituksen johtoon ja sairaalaan. Molempien potilastietojärjestelmien avulla voitiin mitata tilannetietoisuuden kehittymistä suuronnettomuudessa siten, että verrattiin paperisista potilasluokittelukorteista saatua tietoa kännykän avulla saatuihin potilasluokittelutietoihin hoitoketjun eri vaiheissa.
RFID-järjestelmä osoittautui helppokäyttöiseksi ja se paransi merkittävästi suuronnettomuuksien hallintaa ja tilannetietoisuutta. Koordinoivat yksiköt saivat RFID-järjestelmällä tietoja uhrien kiireellisyysluokista ja sijainnista yli tuntia aikaisemmin kuin perinteisellä menetelmällä. RFID-järjestelmä on helppokäyttöinen, nopea ja vakaa. Se osoittautui saumattomasti toimivaksi jopa ankarissa kenttäolosuhteissa. RFID-järjestelmä ylitti kaikilta osin perinteisen järjestelmän. Se tehosti merkitsevästi lääkinnällisen pelastustoiminnan organisatorista valmiutta.
