Rahoitusmarkkinoilta on kantautunut paljon huonoja uutisia viime vuosina. Veronmaksajat ovat joutuneet pelastamaan ahdinkoon ajautuneita pankkeja. EU-maiden valtiovarainministerit ovat viettäneet lukuisia öitä Brysselissä, ja moni kauaskantoinen ratkaisu on tehty punasilmäisten ja väsyneiden ministereiden toimesta aamuyöstä.

Miksi rahoitusjärjestelmä ajautuu aika ajoin vaikeuksiin? Ovatko tällä sektorilla toimivat pelurit jotenkin erilaisia ja erityisen riskialttiita tai epäpäteviä? Miksei muita sektoreita paljon laajempi ja tiukempi säätely pysty estämään kriisejä? Vai myötävaikuttaako laaja puuttuminen kriisien syntymiseen? Minkä takia kriisien hoitaminen on niin tärkeätä, että joudutaan uhraamaan veronmaksajien varoja pankkien pelastamiseksi? Oliko tämä viimeinen kriisi, ja voimmeko nyt luottaa siihen että tämänkertainen säätelyn kehittäminen ja laajat uudistukset - uusin säätelyinstrumentti käsittää yli 700 sivua ohjeita - estävät kriisien syntymisen tulevaisuudessa?

Tämä kirja pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin. Siinä analysoidaan rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja yhteyttä kokonaistaloudelliseen kehitykseen. Tarkastellaan säätelyä ja sen vaikutusta rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja pyritään arvioimaan sen osuutta aika ajoin esiintyviin ongelmiin.