Johnnie Johnson taisteli Kuninkaallisten ilmavoimien hävittäjälennostossa elokuusta 1940 aina sodan loppuun saakka. Ensimmäisen ilmavoittonsa Johnson saavutti RAF:n hävittäjien aloitettua partiolennot Ranskaan keväällä 1941. Tuolloin hän palveli maineikkaan jalattoman ässän Douglas Baderin rykmentissä. Bader oli niin vaikuttunut Johnnien osaamisesta, että valitsi tämän siipimieheksi omaan parveensa. Menestystä seurasivat ylennykset, ensin laivueenkomentajaksi ja myöhemmin rykmentinkomentajaksi. Johnnie Johnson oli myös innokas metsästäjä ja metsällä hankkimansa ampumataidon hän katsoi suuresti vaikuttaneen menestykseensä ilmassa.

Johnnie Johnson kertoo kirjassaan hävittäjälentämisen iloista, suruista, turhautumisesta, menestyksestä. Ennen kaikkea hänen omaelämäkertansa kertoo voitokkaan hävittäjälentäjän ja erinomaisen johtajan kokemuksista taistelussa Englannista, iskuissa Kanaalin toiselle puolelle, Dieppen ja Normandian maihinnousuissa ja lopuksi Kolmannen valtakunnan taivaalla. Hän saavutti Spitfire-hävittäjän ohjaimissa kaikkiaan 38 ilmavoittoa ja oli RAF:n menestyksekkäin hävittäjälentäjä. Johnsonin osaamista korostaa se, että hän ei koskaan joutunut alasammutuksi ja vihollinen onnistui vain kerran saamaan osumia hänen koneeseensa.

Sodan päätyttyä Johnnie Johnson jäi ilmavoimiin ja erosi palveluksesta vuonna 1966. Ilmamarsalkka Johnson perusti omaa nimeään kantavan asuntorahaston, joka tarjoaa asuntoja vanhuksille ja vammaisille.