Nuori elämäkerturi kirjoittaa kirjaa edesmenneestä kirjailijasta John Coetzeesta ja paneutuu tämän vaiheisiin 1970-luvun Etelä-Afrikassa. Hän haastattelee ihmisiä, jotka olivat Coetzeelle tärkeitä: naimisissa olevaa naista, jonka kanssa kirjailijalla oli suhde, lempiserkkua, brasilialaista tanssijaa, jonka tyttärelle kirjailija opetti englantia, sekä vanhoja ystäviä ja työtovereita.

Näin syntyy muotokuva nuoresta Coetzeesta ujona lukutoukkana, oman perheensä ulkopuolisena. Aikakauden Etelä-Afrikassa pitkätukkaisen ja pitkäpartaisen kirjailijan into tehdä ruumiillista työtä ja huhut siitä, että hän kirjoittaa runoja, herättivät epäluuloja.