Taiteen irrottaminen jalustalta ei ole sen pudottamista. Se on taiteen kiinnittämistä arvoiseensa. Demokratiateorian, pragmatismin ja kasvatusfilosofian jättiläinen John Dewey (1859–1952) palauttaa taiteen kokemukseen. Sitäkin kuuluu lähestyä elävien otusten toimintana omissa olopiireissään. Tämä ei tarkoita yhteiskunnan, kulttuurin tai moraalin sivuuttamista. Se tarkoittaa, että taiteen – kuten uskonnon, tieteen ja politiikan – ytimessä on kokeminen. Taiteessa ratkaisevinta ei ole itseilmaisu, tuotanto tai kulutus. Kaikki kaikessa on kokeminen, joka estää taidetta eristymästä omaan sfääriinsä, irti muusta kokemuksesta.

Taide kokemuksena on taiteenfilosofian ja estetiikan suuria klassikoita. Samalla kirja on komeimpia ja tinkimättömimpiä erittelyitä ’kokemuksen’ merkityksestä ylisummaan. Se oli Deweylle tärkein käsite. Ja kuten arkkitehtuuritutkija Simona Chiodo Milanon teknisestä korkeakoulusta muistuttaa, Deweylle esteettinen kokemus oli kokemusta kokemuksellisimmillaan.

Provencen yliopiston filosofianprofessori Jean-Pierre Cometti huomautti hiljan, että Taide kokemuksena auttaa vapautumaan yhä vain voimissaan olevista ennakkoluuloista. Deweyn taidenäkemys on ”mukautettu demokraattisiin yhteiskuntiin ja irrotettu sen merkitystä ja pystyvyyttä hämärtävistä myyteistä”. Comettin sanoin Taide kokemuksena puhuttelee ”filosofeja, joita kiinnostaa elävä taide, yhtä lailla kuin taiteilijoita ja kriitikoita, jotka pyrkivät tajuamaan ammattiaan sitä todella muokkaaavien tekojen ja kokemusmuotojen valossa”.

Suomentaneet Antti Immonen ja Jarkko S. Tuusvuori.