Rutikuivasta nimestään huolimatta tätä "cityetnografin kenttäpäiväkirjaa" on sanottu sukupolvensa manifestiksi. Äänessä ovat peli-, räppi- ja skeittilapsuuden eläneet itsensä yrittäjät, joiden kokemusmaailmassa kaiken voi mitata "cooliusasteikolla". Nuorta "luovaa luokkaa" arvioiva ja sille irvaileva kirja on jo jonkinlainen tapaus. "Onko pakko ikuisesti ajatella itseään jonain designerina, ihan kuin se olisi joku outo face eater alien joka kasvaa sun sisällä...", kirjassa kysytään.