Johannes Alarannan toisen romaanin Armoton pohjanmeri keskiössä on Sofia, jota vaivaavat epämääräiset pelot lapsuudesta mutta joka ei muista kaikkea, mitä pappa hänelle teki.

Kun Sofia synnyttää ensimmäisen lapsensa, alkavat lapsuudesta tutut möröt vaivata hänen mieltään. Oman hengellisen yhteisön avainkäsitteestä tutun ”pohjattoman armonmeren” tummat aallot pyyhkäisevät yli kerta toisensa jälkeen, ja olo pahenee, kun Matti-pappa kuolee. Pappa oli puhuja, maallikkosaarnaaja. Hyvä mies, lasten ystävä, kaikki sanovat.

Sofia uskoo, että alkaa nyt muistaa, mitä oli lapsuudessaan kokenut.

Mutta kukaan ei usko Sofian muistoja, ei edes oma puoliso, jolla on omat salaisuutensa. Onneksi Sofia löytää jälleen yhteyden siskoonsa Eeviin, joka meni omin jaloin ”maailmaan” jo teini-ikäisenä. Eevikin muistaa, mitä pappa oli tehnyt.

Armoton pohjanmeri on romaani vanhoillislestadiolaisen liikkeen salaisuuksista ja sen sisällä tapahtuvasta hyväksikäytöstä. Se on myös kertomus mielen särkymisestä, toivon kipinöistä ja irti päästämisestä.

Teoksen kirjoittaja Johannes Alaranta on perniöläinen pappi, teologian tohtori ja entinen vanhoillislestadiolainen. Teos on Alarannan toinen romaani.