Lapsiperheille tuttu tilanne: tavarat ja lelut hyrskyn myrskyn ja lisää pitäisi saada. Tekijäkaksikko antaa huutia tavarataivaalle - pilke silmäkulmassa.
Kylli-tytön perhe muuttaa ja tavarapaljous paljastuu. Mutta uudessa kodissa vanhat kalusteet näyttävät kulahtaneilta eivätkä muuttolaatikoista pullistelevat lelut enää tyttöä kiinnosta.
- Puhuva pinkki poni! Mä haluan sellaisen, lelukuvastoa selaava Kylli keksii.
- Ei kaikkea voi saada, äiti yrittää opastaa.
Aikuisten esimerkki näyttää kuitenkin toista. Onneksi Kylli löytää naapurista uuden kaverin, syntyy hauskoja leikkejä ja yhteisiä salaisuuksia.
Yllin kyllin tarttuu lapsiperheissä tuttuun aiheeseen: leluja tursuaa joka paikasta, silti lisää pitäisi saada. Tavarataivas saa huutia pilke silmäkulmassa tekijäkaksikolta, jolta aiemmin ovat ilmestyneet Utare-Ursulan onnenapila (2010) ja Kissanpissa (2011).
Johanna Venho on palkittu kirjailija ja runoilija, joka kirjoittaa sekä aikuisille että lapsille. Hän on saanut kirjailijantyöstään useita tunnustuksia, ja hänen tuotantoaan on myös käännetty monille kielille. Sylvi Kekkosesta kertovalla historiallisella romaanillaan Ensimmäinen nainen Venho oli ehdolla vuoden 2019 Finlandia-palkinnon saajaksi.Annastiina Syväjärvi (s. 1982) valmistui graafiseksi suunnittelijaksi Lahden muotoiluinstituutista v. 2006. Hän on toiminut freelancer-kuvittajana ja -graafikkona sekä jatkanut opintojaan Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Syväjärven kuvituksia on ollut kotimaan lisäksi esillä Virossa, Belgiassa ja Liettuassa. Utare-Ursulan onnenapila on hänen ensimmäinen kirjankuvituksensa pienille lapsille. Esikoisteoksesta Siipirikko ei voi lentää sanottua: Nuori Annastiina Syväjärvi (s. 1982) on hämmästyttävän virtuoosinen tulokas vahvaan lastenkirjankuvittajien kaartiimme. Esikoiskirjassaan Siipirikko ei voi lentää hän on ottanut aikamoisen haasteen valitsemalla tarinansa puitteiksi Lars Sonckin Tampereen tuomiokirkon ja siellä sijaitsevat Hugo Simbergin freskot. Yhteiseen tajuntaamme porautuneet suomalaisen taidehistorian jugendajan klassikot eivät kuitenkaan kahlitse Syväjärven ilmaisua vaan hengittävät vapaasti hänen tarkassa mutta rennolla kädellä tehdyssä kuvituksessaan.--Anu Uimonen, HS 14.1.2004
