Julkinen taide toteutti sodanjälkeisillä vuosikymmenillä ajan taidepolitiikalle keskeistä sivistystehtävää ja tähtäsi yhteiskunnalliseen hyötyyn. Julkisten tilojen maalauksissa kuvattiin tulevaisuuteen katsovaa jälleenrakentavaa kansaa, jonka juuret löytyivät perinteisestä maaseutuyhteiskunnasta. FM Johanna Ruohonen on keskittynyt taidehistorian alan väitöstutkimuksessaan sotien jälkeisen kauden taidepolitiikkaan ja taiteen yhteiskunnallisiin toimijoihin. Taidekasvatuksellisten aatteiden ohjaamina suomalaiset kunnat, valtio ja yritykset teettivät satoja monumentaalimaalauksia erilaisiin julkisiin tiloihin, kuten kouluihin, vanhainkoteihin, virastoihin ja ravintoloihin. Ruohosen mukaan julkiset maalaukset loivat kuvaa uudesta yhteiskunnasta, jonka keskeisinä arvoina olivat työnteko ja yhteisöllisyys.