Pianisti istuu flyygelin ääressä, odottaa, ei halua aloittaa aivan vielä. Laulaja seisoo valmiina, odottaa pianistin aloittavan. On alkamassa jäähyväiskonsertti, takana kaksikymmentä yhdessä soitettua ja laulettua vuotta.

Miten kahdesta muusikosta tulee yksi instrumentti, lied-duo, vai onko se edes mahdollista? Eikö läsnä kuitenkin ole kaksi ihmistä pelkoineen ja haaveineen? Ovatko muistot tosia, ja jos ne eroavat toisistaan, kenen muistot ovat totta?

Ei hyvä hylätyn on romaani musiikista, liedistä, rakkaudesta ja hylätyksi tulemisesta. Kirjan päähenkilöt ovat pianisti Aamos ja tenori Jürgen, jotka ovat erilaisista taustoistaan huolimatta päätyneet tekemään liediä yhdessä. Lapsuustovereiden pitkä yhteistyö päättyy, kun Jürgenin ura lähtee nousuun. Mitä tapahtuu, kun toinen haluaakin pois?

Kirjan rakenne seuraa laulua Tuijotin tulehen kauan (1907), jonka Toivo Kuula sävelsi Eino Leinon runoon. Mukana kulkee myös Kuulan ja hänen laulajavaimonsa Alman tarina – ihmisyyden syvät kysymykset pysyvät samoina vuosikymmenestä toiseen.