Tutkimus käsittelee metsäteollisuusyhtiöiden rakennuttamien tehdasyhdyskuntien arkkitehtuuria arkkitehdin ja tilaajien välisen yhteistyön ja sosiaalisten verkostojen näkökulmasta maailmansotien välisenä aikana. Metsäteollisuus oli Suomen nopean teollistumisen keulakuva 1920- ja 1930-luvuilla. Menestys näkyi rakennetussa ympäristössä.

Tutkimuksen keskeinen toimija on arkkitehti Wäinö Gustaf (W. G.) Palmqvist (1882–1964), joka suunnitteli huomattavan määrän suomalaisten teollisuusyhtiöiden rakennuksia ja yhdyskuntien kaavoja ja muita rakennushankkeita. Arkkitehdin lisäksi tutkimuksessa tulevat esiin tilaajat G.A. Serlachius Oy ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy. Arkkitehti – tilaaja -suhde korostui 1920- ja 1930-luvuilla henkilökohtaisina suhteina Gösta Serlachiuksen ja Rudolf Waldenin johtaja-aikana. Serlachius ja Walden ovat Palmqvistin ohella ne toimijat, joita tarkastelen lähietäisyydeltä. Tarkemman tutkimuksen kohteiksi on rajattu Mäntän ja Myllykosken tehdasyhdyskunnat. Näissä molemmissa metsäteollisuuden menestysvuosien jälki näkyi ja näkyy yhä koko yhdyskunnan rakenteessa ja arkkitehtuurissa. Molemmat ovat nykyään valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä, joiden merkittävin arvo on niiden teollisuushistoria.