Vanhat alukset voivat olla historiatiedon lähteitä monella eri tavalla. Suomen merimuseon uusi ”Laiva on lastattu tiedolla” -kirja käsittelee laivatutkimusta mm. etnologian, taidehistorian ja merihistorian näkökulmista. Kirjan artikkelit avaavat uusia näköaloja aluksiin työpaikkoina, kulttuurikohteina ja museoesineinä.

Laiva tai sen osa voi olla myös taideteos. Tästä kertoo Anu Norolan artikkeli, jossa hän tutkii Suomessa säilyneitä laivojen keulakuvia osana meri- ja taidehistoriaa. Pienoismallien maailmaan kurkistetaan Timo-Tapani Kuntun artikkelissa. Se esittelee mallinrakentaja Ari Väärikkälän uusinta, Saimaan tervahöyryn laivamallia. Suomen merimuseon päänäyttelyä täydentävän mallin yksityiskohta komeilee myös kirjan kansikuvana.

Etnologin näkökulmaa tuo Anne Ala-Pöllänen, joka kirjoittaa nykymerenkulun dokumentoinnista esimerkkeinään matkustaja-autolautta Silja Serenade, kuivarahtialus Arkadia ja risteilyalus Kristina Regina.

Artikkeli Axel von Fersen -aluksen vaiheista kuvaa laivan asemaa museoesineenä ja osana museon kokoelmapolitiikkaa. Myös Titta Lehtola käsittelee omassa tekstissään historiallisesti merkittävien alusten dokumentointiperiaatteita ja arvottamista. Ulla Kallberg puolestaan pohtii, miten museoitavan aluksen kulttuurimerkitys syntyy erilaisissa laivaan liittyvissä yhteisöissä. Artikkelin esimerkkilaivana on Turussa sijaitseva Suomen Joutsen.

Kiinnostus vedenalaista kulttuuriperintöä kohtaan on kasvussa. Minna Leino ja Juha Flinkman haastavat lukijan keskusteluun alle satavuotiaiden hylkyjen arvostamisesta ja hyödyntämisestä. Voivatko ne olla osa yhteistä kulttuuriperintöä vai pidetäänkö niitä pelkkänä ympäristöongelmana?

”Laiva on lastattu tiedolla” kuuluu Suomen merimuseon Nautica Fennica -julkaisusarjaan. Kirja sisältää kuusi suomenkielistä ja yhden englanninkielisen artikkelin. Lisäksi kirjassa on ruotsin- ja englanninkieliset tiivistelmät artikkeleista.