Meribiologi Jessica Haapkylä oli Jean-Michel Cousteaun filmiryhmän jäsenenä Alaskassa vuonna 2004. Ilmastonmuutoksesta ei tuolloin juuri puhuttu, vaikka merkkejä ikiroudan sulamisesta näkyi jo.

2010-luvun loppupuolella Haapkylä päätti tutkia, mitä pohjoisille merille oikein on tapahtumassa. Hän matkusti Huippuvuorille ja Grönlantiin ja selvitti, kuinka eteläiset merieliöt tunkeutuvat pohjoisille vesille ja syrjäyttävät arktisia lajeja. Esimerkiksi miekkavalas on siirtymässä pohjoiseen. Se saalistaa hylkeitä ja vie elintilaa muun muassa sarvi- ja grönlanninvalaalta, joita uhkaavat jäättömät olosuhteet. Myös turska ja makrilli ovat levinneet entistä pohjoisemmaksi, jossa jäämerenseitin elinympäristö on jo kutistumassa jään sulaessa. Muutokset kalalajistossa vaikuttavat tuhansia vuosia vanhaan pyynti- ja kalastuselinkeinoon. Mutta iloitsevatko grönlantilaiset, kun heidän kala-apajansa parantuvat – ainakin lyhyellä tähtäimellä?

Jessica Haapkylä on meribiologian tohtori ja tietokirjailija. Hän kiinnostui merestä jo lapsena snorklatessaan Porvoon saaristossa. Meribiologina hän on sukeltanut maailman trooppisissa merissä tutkien ilmastonmuutoksen vaikutuksia koralleihin. Arktisesta ilmastonmuutoksesta Haapkylä kiinnostui ensimmäistä kertaa työskennellessään Jean-Michel Cousteaun kanssa. Palattuaan Suomeen kuudentoista ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen hän huolestui Suomen lyhenevistä talvista ja Arktiksen nopeista muutoksista.