Miten tutkijan henkilökohtaiset piirteet – ikä, sukupuoli, uskonto, etnisyys, luokka-asema sekä kulttuurisesti opitut ajattelutavat – vaikuttavat etnografisesta kenttätutkimuksesta muodostuvaan tietoon? Onko tutkijan mahdollista hallita näiden piirteiden vaikutusta? Miten muodostaa henkilökohtaisista havainnoista tieteellisiksi tutkimustuloksiksi kelpaavaa tietoa?

Tutkija peilin edessä luotaa ihmistieteiden peruskysymyksiä. Suomalaisten tutkijoiden tapaustutkimusten ja henkilökohtaisten kokemusten avulla kirja tarkastelee, miten tieto syntyy tutkijan ja tutkittavan välisessä vuorovaikutussuhteessa.

Kirjan etnografiset tapaustutkimukset kuljettavat lukijan poliittisten aktivistien Kairosta sisällissodasta toipuvaan Ugandaan ja edelleen Namibian entisten vapaustaistelijoiden pariin. Etelä-Afrikassa tarkastellaan valkoisten siirtolaisyhteisöjä, Kuubassa sukupuolta ja seksuaalisuutta ja Boliviassa poliittisen eliitin ”hyvän elämän” politiikkaa. Suomi on tutkimuksen kenttänä venäläisyyden merkitysten analyysille. Tutkijat käyvät läpi kiperiäkin kohtaamisia sekä arkoja ja arkisia tilanteita ja tuntemuksia, joissa kirjoittajat joutuvat koettelemaan ymmärryksensä tai suvaitsevuutensa rajoja.