Lahopuun lisääminen on luonnonsuojelun avainkysymys, koska monet eliölajit hyödyntävät kuollutta puuainesta elinympäristönään tai ravintonaan. Nykyisellään lahopuuta ei ole tarpeeksi metsissä ja lahopuusta riippuvaiset eliöt ovat harvinaistumassa. Rakennetut viheralueet ovat tärkeässä asemassa biodiversiteetin vaalimisen kannalta, koska niillä kasvaa runsaasti suuria jaloja lehtipuita, jotka soveltuvat lahopuiksi. Lahopuun lisäämisestä viheralueilla on kustannustehokas ratkaisu luonnonsuojeluun ja siitä on hyötyä myös kaupunkilaisille. Kaupunkien lahopuuopas esittää lahopuun tyyppejä ja käyttötapoja rakennetuilla viheralueilla.

Koska lahopuun lähde, elävä puu, on läsnä lähes kaikkialla, lahopuuta voi vaalia hyvin monenlaisissa paikoissa. Lahopuun vaalimisen kustannukset eivät ole korkeat, eikä lahopuun vaaliminen edellytä monimutkaista teknologiaa. Kaupunkien kasvaessa ja tiivistyessä jäljelle jäljelle jäävien viheralueiden laatua pitää kehittää ja niiden hyötyjä lisätä.

Opasta varten on kerätty havaintoja kohteilta kaupungeissa, joilla vaalitaan lahopuuta. Koska lahopuun käyttö rakennetuilla viheralueilla ei ole vielä yleistä, on opasta varten kerätty mallikohteita eri puolilta Suomea ja ulkomailta. Esimerkkien avulla oppaassa hahmotetaan yleisempiä tapoja, jotka voivat inspiroida lahopuun lisäämiseen kaupunkien viheralueilla.

Oppaassa käydään läpi ajankohtaisia ja myös vähemmän tunnettuja käsitteitä. Käsitteet avaavat lahopuun ulottuvuuksia ja ovat tilanteesta vaihdellen käyttökelpoisia edistäessä lahopuuta kaupunkien viheralueilla.

Lahopuiden vaaliminen kaupunkien viheralueilla on hedelmällisessä alkuvaiheessa – esimerkkejä löytyy jo jonkin verran, mutta luovuus on vielä täydessä vauhdissa. Oppaan tavoitteena on vauhdittaa lahopuun lisäämistä kaupungeissa.

Kaupunkien lahopuuoppaan käsikirjoitusta ovat kommentoineet Seppo Närhi, Annina Vuorsalo, Nina Nygren, Tero Tähtinen, Outi Tehomaa, Hanna Tajakka, Sanna Ojalammi, Sami Kiema ja Olli Manninen.