"Kirjasta ymmärtää insinööri että se on neliskanttinen ja toisesta laidasta yhteen nidottu, ekonomi sen että se sitoo rahaa eikä kierrä." - Paavo Haavikko



Suomalaisista kustantamoista on kantautunut viime vuosina lähinnä vain huonoja uutisia. Kirjailijakapinoita, yt-neuvotteluita, listojen leikkauksia, "potkuja" kirjailijoille.



Kriisistä toiseen on kuljettu raskain askelein. Mikä ihme kustannusmaailmaa riivaa? Mistä kustantamoiden hullut vuodet johtuvat? Digitalisaatio, murros, muuttuva maailma, vastaavat kustantamoiden johtajat. Roskaa.



Kustantamot ovat itse luoneet kriisinsä. Hyvä johtaminen on korvattu huonolla johtamisella. Kustantamoissa työskentelee entistä enemmän ihmisiä, jotka eivät tunne eivätkä ole kiinnostuneita kirjallisuudesta. Pörssitalouden opit on tuotu kustantamoihin. Kustantamisen kvartaali oli aikaisemmin 25 vuotta. Nyt se on neljännesvuosi. Ulkoistaminen, ihmisten hyvinvoinnin uhraavat liikkeenjohdon opit ja autoritaarisuus ovat valloilleen isoissa kustantamoissa. Kustantamoissa ei tehdä enää kirjoja, vaan "tuotteita, jotka ovat osa tuoteperhettä." Ammattitaito on toissijaista, lojaalius ja ystävyys ovat kaikki kaikessa. Sananvapaus... No, sitä ei enää tarvita kustantamoiden sisällä. Kustannusala elää kriisissä, jonka se on luonut itse.



Harkittu murha on rikostarina kustannusmaailmasta, jossa sananvapauden on korvannut orwellmainen konsulttikieli, toimitusjohtajia kiinnostaa enemmän sisustaminen kuin työntekijöiden hyvinvointi ja kirjallisuus on "pieniä perunoita", joista voidaan hankkiutua eroon. Ja kaiken yllä roikkuu pelon ilmapiiri.