Maailmansotien välisen ajan päättyminen kansalliseen eheytymiseen, talvisodan henkeen, nähdään usein erityisesti maalaisliiton ja SDP:n noudattaman politiikan tuloksena. Kansallista edistyspuoluetta ja sen kansalliseen eheytymiseen tähdännyttä sisäpoliittista linjaa väitöskirjassaan tutkinut FM Jenni Karimäki kuitenkin osoittaa, että Kansallisella edistyspuolueella ja sen edustamalla suomalaisella liberalismilla oli keskeinen rooli kansallisen eheytymisen esillä pitäjänä ja edistäjänä sotien välisen Suomen sisäpolitiikassa.

FM Jenni Karimäen väitöskirja on ensimmäinen Kansallista edistyspuoluetta sen edustamaa liberalismia käsittelevä tutkimus, jossa on tarkasteltu puolueen sisäpoliittista linjaa, puolueen sisäisiä suhteita ja sen edustamaa aatetta.
Väitöskirja luo kuvan niin edistyspuolueen kansallisen eheytymisen politiikasta kuin suomalaisesta liberalismista ja liberalistista. Tutkimuksessa tarkastellaan edistyspuoluetta sekä osana suomalaista poliittista kenttää että kansainvälisen aatteen suomalaisena edustajana.

– Liberaalipuolueena edistyspuolue asemoitui ja asemoi itsensä keskelle puoluekenttää. Perustamisensa jälkeen puolue omaksuikin roolin sisäpoliittisten ristiriitojen tasoittajana vastaitsenäistyneessä Suomessa, Karimäki kertoo.

Vaikka edistyspuolueen ajama eheytyspoliittinen, maltillisen vasemmiston ja keskustan yhteistyöhön perustuva linja lopulta toteutui vuonna 1937 A. K. Cajanderin johtamassa punamultahallituksessa, ei edistyspuolue kuitenkaan kyennyt välttämään eurooppalaisten veljespuolueidensa kohtaloa, vaan kutistui jo 1920-luvun puolivälissä pienpuolueeksi.

– Edes puolueen voimakas lehdistö, kuten Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat, ei pystynyt estämään kannatuksen heikkenemistä, Karimäki huomauttaa.