Uskomaton elämäntarina vailla katkeruutta

Rex Walls lupasi rakentaa perheelleen Lasilinnan. Unelmien talon, jonne paistaisi aina aurinko.

Perhe kuitenkin eli kulkurinelämää ja muutti Yhdysvaltain lounaisosan pikkukaupungista toiseen, tönöstä tönöön.

Isä joi perheen rahat ja oli milloin missäkin hankaluuksissa. Äiti oli mukavuudenhaluinen taiteilijaluonne ja antoi lasten kantaa vastuun.

Keittiössä satoi silloin kun satoi ulkonakin, ja ainainen nälkä vaivasi. Usein lasten takeista puuttui napit.

Jeannette Walls kertoo sydämeenkäyvästi ja vanhempiaan syyllistämättä perheensä epätavallisen tarinan.

Wallsit kärsivät elämäntavastaan, mutta myös nauttivat seikkailuista ja rakastivat toisiaan ehdoitta.

He elivät kurittomina ja vapaina, rohkean epäsovinnaisesti muiden mielipiteistä välittämättä.

Lasilinna on kuin paraskin romaani, vaikka on täyttä totta.

Muistelmateos, jossa muistot eivät ole hataria ja kaukaisia vaan käsinkosketeltavan läsnä. Tarinaniskijänä Walls on lumoava.