Tutkimuksen aineistona ovat Laatokan Karjalassa, Salmissa 1900-luvun alkupuolella suullisesti kerrotut legendat, kertomukset pyhistä henkilöistä, heidän teoistaan ja ihmeistä. Keskeinen legendojen kertoja Salmissa oli aunukselaissyntyinen Nastja Rantsi, jota Martti Haavio ensimmäisenä haastatteli. Legendat sisältävät kansanomaisen eettisen maailmankuvan: ne välittävät käsityksiä siitä, miten ihmisen pitäisi maailmassa elää ja käyttäytyä, miten kohdella toisia ihmisiä ja miten suhtautua pyhään. Legendoissa maailma näyttäytyy ristiriitaisena ja moniselitteisenä paikkana. Tutkimuksessa tarkastellaan myös 1990-luvulla Venäjän Karjalasta tallennetun aineiston avulla sitä, miten legendojen hävittyä karjalaisessa kyläkulttuurissa edelleen välitetään suullisen kerronnan avulla käsityksiä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.