Syövän jatkuvaan yleistymiseen Suomessa vaikuttavat ennen kaikkea väestön ikärakenteen muutokset, syövän hoidon tulosten parantuminen ja syövän ennusteen parantuminen varhaisemman toteamisen ansiosta. Terveydenhuollon haasteena tulee olemaan paitsi kasvava uusien syöpätapausten määrä myös seurannassa olevien kasvava joukko. On tärkeätä arvioida, miten terveydenhuoltomme selviää syövän hoidosta ja seurannasta tulevaisuudessa vähintään yhtä hyvin tuloksin kuin nykyisin.
Väitöskirjatyössä on selvitetty syöpäpotilaiden ensihoidon jälkeistä seurantavaihetta ennen kaikkea arvioimalla radiologisten tutkimusten ja erityisesti natiiviröntgenkuvien tulkitsijan merkitystä potilaan kannalta taudin uusiutumisen havaitsemisen, uusiutuneen taudin hoidon, fyysisen hyvinvoinnin ja eloon jäämisen kannalta. Lisäksi on arvioitu kuvantulkitsijan merkitystä organisaation kannalta käytetyillä resursseilla. Tutkimusta varten järjestettiin kokeellinen tutkimusasetelma, jossa syöpäpotilaat ensihoidon jälkeen siirtyessään syövän seurantaan satunnaistettiin kahteen ryhmään kaksois- ja yksöisluentaryhmään. Kaksoisluentaryhmään kuuluvien potilaiden natiiviröntgenkuvat tulkitsi ensin syöpätautilääkäri ja sitten röntgenlääkäri kumpikin erikseen. Yksöisluentaryhmään kuuluvien potilaiden kuvat tulkitsi yksin syöpätautilääkäri, mutta tarvittaesa erikseen pyytämällä hän sai röntgenlääkärin lausunnon. Tutkimus on prospektiivinen ja perustuu kerättyihin sairauskertomustietoihin. Aineisto muodostuu vuosina 19911997 TAYSn syöpätautien klinikan seurantaan siirtyvistä syöpäpotilaista. Tutkimuksessa oli potilaita kaikkiaan 869. Röntgenlääkärin merkitystä arvioitiin sekä taudin uusiutumattomassa vaiheessa että uusiutuneessa ja metastaattisessa vaiheessa.
Satunnaistaminen jakoi potilaat lähes samansuuruisiin, vertailukelpoisiin ryhmiin. Aineistossa korostuu naisten ja niin ollen rintasyövän osuus muihin syöpiin verrattuna. Tämä aiheutuu siitä, että TAYSn syöpätautien klinikan seurantaan jäävistä potilaista suurin osa on rintasyöpää sairastavia. Potilaiden keskimääräinen seuranta-aika oli kummassakin tutkimusryhmässä hieman yli kolme vuotta. Seuranta-ajan pituuksiin vaikutti ennen kaikkea yliopistoisairaalan seurantakäytäntö.
Kummassakin satunnaistetussa ryhmässä löytyi lähes yhtä monta syövän uusimaa ja kokonaan uutta syöpää. Syövän uusimien ilmaantuminen tutkimuksen aikana näytti keskittyvän kolmeen ensimmäiseen seurantavuoteen. Natiiviröntgenkuvin syövän uusiutuminen havaittiin kaikkiaan 7 %lla potilaista. Kaksoisluenta ei näyttänyt edistävän uusiman varhaisempaa toteamista, myöskään kaksoisluennalla ei löytynyt enempää taudin uusimia yksöisluentaan verrattuina.
Yli puolessa tapauksista löytyi syövän uusima natiivikuvin potilaan kertomien oireitten perusteella. Kaksoisluennalla ei näyttänyt olevan varhentavaa vaikutusta uusiutuneen taudin hoidon aloitukseen eikä potilaan toimintakykyyn tai eloonjäämiseen. Natiivikuvin havaittujen muiden löydösten suhteen ei kaksoisluennalla näyttänyt olevan mitään selvää etua yksöisluentaan verrattuna. Syöpätautilääkäri pyysi röntgenlääkäriltä erikseen lausuntoa alle puolesta koko yksöisluentaryhmän natiivikuvamäärästä. Useimmiten lausuntoa pyydettiin varmuuden vuoksi, tarve näytti olevan riippumaton seurantavuodesta ja kasvaimen lähtökohdasta. Yksöisluennalla saavutettu röntgenlääkärin työmäärän säästö oli huomattava. Lausuntojen pyyntötarve kasvoi taudin levinneessä vaiheessa, mitä selittää monimutkaisempi tilanne hoitovasteiden ja haittavaikutusten selvittelyineen taudin uusiutumattomaan vaiheeseen verrattuna. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että natiivikuvin syövän uusiutuminen löytyy harvoin ja kuvantulkintaan käytetty kaksoisluentakäytäntö ei tuo potilaan kannalta mitään oleellista lisähyötyä. Röntgenlääkärin merkitys korostuu natiivikuvatulkinnassa enemmän konsultin muodossa. Näin ollen röntgenlääkärin työpanosta voitaisiin kohdentaa natiivikuvien kaksoisluennan sijasta syövän varhaisdiagnostiikkaan ja seurantavaiheen erikoistutkimuksiin.