Paaviuden historia -sarjan neljäs osa vie sarjan tässä niteessä jo vuosiin 1227-1513. Aikakausi on kiinnostava ja merkittävä, sillä se edeltää juuri reformaatiota, joka mullisti kristikunnan peruuttamattomasti. Suomikin saa orastavaa huomiota pietarinistuimelta, ja onpa Turussa nykyäänkin Gregorius IX:n katu. Teoksessa on jälleen aiemmista osista kiitosta saanutta kuvitusta laajoine selitysteksteineen.
Orastava renessanssi enteili loppua keskiajan maailmalle, johon maallisen ja hengellisen miekan yhteistyö oli tuonut järjestyksen. Muuttuvassa maailmassa paavien vanhat vastaukset eivät enää päteneet, kun maalliset ruhtinaat viittasivat kintaalla kirkonkirouksille ja ristiretkikehotuksille, konsiliaarinen liike vaati piispojen ja yliopisto-oppineiden kokousta kirkon korkeimmaksi päättäjäksi ja Sacrum Romanum Imperiumin keisaritkin kutistuivat pelkiksi saksalaisiksi paikallisruhtinaiksi. Miten paavit rakensivat yhtenäistä kristikuntaa ja universaalia kirkkoa kansallisvaltioihin pirstoutuvassa maailmassa?
Sinut viedään minne et tahdo johdattaa lukijan narratiivisen historiankirjoituksen keinoin uuden ajan alkukajastukseen ja aivan reformaation kynnykselle. Vaiheikkaina vuosisatoina Rooman piispat hakivat uutta alkua Etelä-Ranskan Avignonissa, mutta muutto hajotti lopulta Euroopan peräti kolmen kilpailevan paavinkannattajiin. Toisaalta vaikeiden aikojen keskellä esimerkiksi Suomi eli katolista huippukauttaan ja syrjäinen lähetysalue liittyi vankasti kristikunnan rakenteisiin. Kun nouseva rahatalous pakotti kirkon keskittämään hallintoaan, paavilliset veronkantajat ilmaantuivat Pohjolaankin ja Turun piispannimitykset vahvistettiin paavin kuuriassa.
Pietarin ja Paavalin kaupunkiin taas palanneilla renessanssipaaveilla oli varaa toteuttaa poliittisia ja taiteellisia hankkeitaan, mutta onnistuivatko he tasapainottamaan velvollisuutensa Roomasta huolehtijoina, italialaisina ruhtinaina ja kirkon universaaleina piispoina?
Kirja on itsenäinen jatko-osa Karkisen kolmelle aiemmalla Paaviuden historia-sarjan teokselle. Aiempien osien tapaan teoksen kuvitus on runsas ja monipuolinen, mikä yhdessä selitystekstien kanssa syventää historian tapahtumien ymmärtämistä. Laaja viitteistys ja hakemisto mahdollistavat itsenäisen perehtymisenteoksen taustalla olevaan tutkimukseen.