Kriittinen tietopamfletti, joka esittää kumousta pelänneen poliittisen oikeiston näkökulman Eino S. Revon johtamaan "reporadioon". Repo pääsi pääjohtajaksi ystävänsä presidentti Urho Kekkosen käskystä. Reporadio ei ollut palvottu mediakultti, vaan diktatuuriin pyrkivien vasemmistoradikaalien yritys ottaa radiomonopoli vallankumouksen käyttöön. Toimittajat tekivät repiviä, perinteisiä arvoja ja demokratiaa halveksuvia ohjelmia. Televisioteatterista tuli kommunistien tärkein propagandasolu. Suomen tavoin myös Yleisradio eli vaaran vuosia 1960-1970 -lukujen taitteessa. Suomen "henkisen miehityksen" operaatiokeskus oli Kremlissä. Käsikassaraksi Moskova valitsi ns. taistolaiskommunistit, joita solutettiin myös Yleisradioon. Porvarien painostuksesta Repo vihdoin syrjäytettiin, Neuvostoliiton ja Kekkosen tuesta huolimatta. Voittajana selviytyi parlamentaarinen demokratia. Nykyisessä mediamaailmassa reporadio on vain tunkkainen painajainen.

Kriiseistä huolimatta Yleisradiomme on säilyttänyt asemansa maamme tärkeimpänä sähköisenä tiedonvälittäjänä sirpaloituneessa ja viihteellistyneessä mediakentässä.

Kirjan kuvituksena on mm. professori Olavi Hurmerinnan pilapiirroksia ja kuvia Yleisradion arkistosta. Tekijä VTL Jarmo Viljakainen (s. 1948) on työskennellyt viestinnän tehtävissä Yleisradiossa, Sanomalehtien Liitossa, Helsinki Televisiossa, MTV Oy:ssä, Suomen Paikallisradioliitossa ja liikenneministeriössä.