Jarmo Hirvilammin runoteoksen kakkososassa hän jatkaa ympäröivän maailman tutkimista ja havaintojen tekemistä. Aihepiiri on laaja, monimuotoinen kuten maapallo, jonka pinnalla tallustamme. Tarinat ovat pääosin itse koettuja tai omiin tuntemuksiin perustuvia, eivät siis fiktioita. Huumoriakin mukana sopivasti mausteena. Tavoitteena herätellä lukijassa mieluisia muistikuvia, mielleyhtymiä elävästä elämästä.