"Mitä yhteistä on poliitikoilla ja kirjailijoilla? Melkein kaikki. (...) Poliitikon pahin vihollinen on saman puolueen samanikäinen ja -näköinen poliitikko samasta vaalipiiristä. Niin on kirjailijankin."

Faktan ja fiktion hämärällä rajaseudulla on oma nimensä. Se on essee, eli yritelmä. "Koti, uskonto ja isänmaa on palkitun kirjailija-runoilijan kokoelma maanläheisiä, ajatuksia herättäviä, omakohtaisia ja sivistyneitä yritelmiä. Kyytiä saavat niin Alvar Aalto, Mannerheim, kuin kansanarmeija ja jumalanpilkan kriminalisointi. Mukana on myös kotiäiti Nina Mikkosen pillastuttanut kirjoitus Päivähoito pakolliseksi. Tontti kirjoittaa rohkeasti niin uskontojen lopusta kuin Tarja Halosesta, kiukkuisesta hemulitädistä. Hän löytää taistelurintaman myös runoilijoiden ja filosofien väliltä: "Filosofit puhuvat mieluusti kielestä, mutta heidän omista teksteistään paistaa totaalinen kielen tajun puute. (...) He ostavat arvostettua käännöskirjallisuutta hyllyynsä esitelläkseen sivistyneisyyttään kavereilleen, nykyrunoudesta he eivät välitä.

Kirjallisuus on vain väline johonkin muuhun päämäärään, sillä ei ole omaa sijaa. Runoilija jättää Aristoteleen koottujen lukemisen kesken ja lähtee kaljalle, sitten kirjoittamaan."